Tässä alkua juttusarjalle suomenajokoira. Aloitetaan nykyisten koirien pentuvaiheista ja kuvista. Jatkossa juttua metsästyksestä, ajokokeista, näyttelyistä...
Moi, olen Villipuron Jymy FI25113/11A. Kuvassa kasvattajani, Villipuron kennelin mestarikasvattaja, Yrjö Schroderus kesäkuun alussa 2011. Olen juuri lähdössä uuteen kotiin ja Ykä antaa tässä neuvoja kehätyöskentelyyn. Jos Sotkamo tunnetaan Jymystä, niin minun saavutukset urheilupuolella ovat siihen nähden vielä sangen vaatimattomia, vaikka näyttelyissä ja ajokokeissa olenkin käynyt.
Äidistäni, Villipuron Amanda, voisin mallia ottaa, sillä äiti on melkein Euroopan mestari. Yhdellä vaivaisella pisteellä hävittiin ja vieläpä ruotsalaiselle koiralle. Muotopuolella äiti on Suomen, Viron ja myös kansainvälinen muotovalio. Käyttöpuolella Suomen käyttövalio ja myös tähtivalio.
Moi, olen Puskajussin Jehu FI29178/13. Kuvassa kasvattajani Puskajussin kennelin Pauli Sornikoski. Täältäkin löytyy esimerkkejä tulevaisuuteen, enoni Puskajussin Pahapoika on vuoden 2013 Ajokuningas. Myös äiti Puskajussin Mira on käynyt 5 kertaa kokeissa joista on neljä ykköstulosta. Kovia haasteita joihin pääseminen vaatii kovia suorituksia...aika näyttää.
Tässä osa Jymyn ja Puskajussin Miran toisesta pentueesta. Pentuja 14 ja ensimmäisenkin pentueen koko oli kunnioitettavat 11 pentua. Toinenkin pentue oli suuresta koostaan huolimatta hyvin tasainen kooltaan ja väritykseltään. Siksi oman urospennun löytyminen kahdeksan uroksen joukosta tuntui haastavalta tehtävältä.
Äkkiä katsoen niin samanlaisia, mutta eroja jo tässä vaiheessa on nähtävissä. Rakenteellisia eroja löytyy rungossa sekä pituudessa että vahvuudessa. Myös kallon leveydessä ja kuonon pituudessa on selviä eroja. Mutta väritys taitaa olla usein se helpoiten havaittava oleva ominaisuus joka miellyttää eniten silmää. Mikä vaikuttaa käyttöpuolella metsässä on taas toinen juttu. Monet muut kuin ulkoiset asiat pennun valinnassa ovat myös tärkeässä roolissa. Pennun rohkeus ja itsenäisyys liikkumiseen voivat olla jo selvästi havaittavissa. Usein siinä valintatilanteessa tunnin parin aikana tilanne ei välttämättä ole kaikille pennuille tasapuolinen tai ei muuten kerro koko totuutta.
Nyt on valinta tehty. Jehu vaikutti pihalla heti rohkeimmalta ja nopeasti se lähti tutustumaan ympäristöön. Mikään asia ei näyttänyt sitä pelottavan, joten odotettavissa oli samanlaista työskentelyä myös metsässä. Ulkonäkö miellytti myös silmää, vaikka tuolle viimeiselle kriteerille olisi ollut monta muutakin hyvää vaihtoehtoa.
Kotona Vuokatissa odotti isä-Jymyn lisäksi vuoden ikäinen shetlanninlammaskoira Khimairan Cream Of The Crop FI28014/12, kutsumanimeltään Eppu. Omakotitalon takapihalla 400 neliön aidatulla aluella sai välillä peuhata vapaasti Epun kanssa. Välillä oltiin sisällä ja taas ulkona. Yöt nukuttiin tarhassa omalla osastolla.
Epun lelut olivat uusia ja mielenkiintoisia. Vaikka leikit näyttivät välillä aika hurjilta, niin yhteen ne Epun kanssa sopivat aika hyvin. Kumpikin tiesi rajansa ja Eppu osasi jo väistää ja antaa periksi tarvittaessa.
Usein oltiin myös vapaa-ajan asunnolla Paltamossa ja siellä vanhan maatilan pihapiirissä riitti lääniä. Aivan vapaana Jehua ei silti uskallettu pitää, koska pihapiirissä tavattiin jo useampana kesänä käärmeitä. Tavattiimpa Eppu alkukesästä kerran haukkumassa käärmettä aivan ulkoportaitten vieressä. Onneksi matkaa kyyhyn oli turvallinen metri.
Täälläkin ajokoirilla on omat tarhat ja tietysti Jymykin oli mukana. Irti Jymy ei tietenkään voinut päästää, sillä metsävietti on niin voimakas ettei pihapiirissä malteta pysyä. Mutta kesä vierähtää nopeasti elokuulle, jonka loppupuolella koirien kouluttaminen on sallittua myös metsässä.
Seuraavassa ajokoirajutussa tunnelmia ja kuvia syksyisestä metsästä. Kaikille ajokoirista kiinnostuneille löytyy lisää tietoa mm. Suomen Ajokoirajärjestön sivuilta.
