Sieppoperhe

Usein olen harmitellut jälkikäteen toteutumatta jääneitä ideoita tai ajatuksia. Syitä on ollut monia, joten laiskuuden piikkiin ei kaikkia voi laittaa. Usein nuo ideat ovat olleet hyvinkin pieniä ja vaatimattomia, mutta ovat osottautuneet myöhemmin kannattaviksi ja jopa paljon iloa tuottaviksi.
Esimerkiksi voisi ottaa kuvauskojun " yksiön " ja sen ympärille rakennetut jutut. Kuvien saamisen edellytyksenä on kuitenkin tietynlaisia valmisteluja itse kohteen houkuttelemiseksi. Ruokinta taitaa olla yleisin keino. Lisäksi muita sopivia lavasteita voidaan rakentaa, kuten vaikkapa pesäpönttöjä ja sopivia istumapuita varsinkin linnuille. Nyt tämä siis tuli paljastettua, mutta mielestäni siinä ei ole mitään väärää, koska kuvat ovat kuitenkin aitoja.  Eri kuvien yhdistäminen on taas toinen juttu ja sekin olisi periaatteessa varsin helppo nykytekniikalla myös toteuttaa. Siihen on ole kuitenkaan syyllistynyt.

 Mutta nyt siihen tämän jutun kohteeseen. Joskus tuolla metsissä kiertäessä huomasin  koivupökkelön, jonka kyljessä olleen käävän alapuolelle tikka oli tehnyt pesäkolon. Siis kolo siinä ainakin nyt oli ja mahdollisesti myös tikka oli siinä pesinytkin. Heti silloin heräsi ajatus mainiosta kuvauspaikasta, koska myöhemmin tällaiseen vanhaan tikankoloon jokin muu lintu tekee pesän. En nyt vaan millään muistanut missä tuon mainitun pökkelön olin nähnyt. Nyt keväällä oli siis pakko turvautua Stihlin ja Makitan apuun tuon lavasteen hommaamiseksi kojun viereen. Siis pesäpönttö ei ole aito, vaan minun tekemä. Sitten vaan odottamaan hyväksyykö joku pikkulintu tekemäni pöntön. Niinhän siinä sitten kävi, että kirjosieppo sen hyväksyi ja kuvien otto mahdollistui. Siis nyt tämä pieni viitseliäisyys palkittiin.

Ongelmitta nämä kuvat eivät ole silti syntyneet, vaan moni asia on pakko ollut opetella vielä kantapään kautta. Kuvauskalusto voisi aina olla parempaa ja yleensä ongelmaksi koin lintujen nopeuden lentokuvissa. Pöntön suuaukolle tullaan uskomattomalla vauhdilla ja terävien ja oikein tarkennettujen kuvien saaminen tuotti vaikeuksia. Mutta kuitenkin jotakin saatiin aikaan ja jatkossa rimaa olisi tarkoitus hilata pikkuhiljaa  koko ajan ylöspäin.

Tulevaisuudessa kojua pitää hieman siirtää joka mahdollistaa uusien pönttöjen sijoittelun ympäristöön. Toiveena olisi saada kuvattua leppälintuja, joita pihapiirissä pesii useampikin pari. Se on  todella upea lintu, mutta kovin arka ja varovainen. Jos pesää lähestyy, niin se lentelee hyvin nopeasti paikasta toiseen pysyen silti todella hyvin itse suojassa.

Ajatuksia ja suunnitelmia, niitä varmasti ensi kevääseen mennessä tulee lisää. Mahdollisesti osa toteutuu, osa jää toteutumatta. Kenties joissakin tapauksessa parempi niin.

Blogin päivitys.

Blogia on päivitetty seuraavasti.

Erämaailman tuotetestaukset siirretty omalle TUOTETESTAUSTA blogille ja tuota kyseistä blogia käytetään jatkossa vain tuotetestauksien julkaisuun. Tälle uudelle blogille pääsee Erämaailman sivun kautta/blogit.
Uusista testauksista ei ole nyt mitään tietoa, koska uusia testituotteita en ole saanut syyskuun 2013 jälkeen. Herääkin kysymys mikä oli koko tuotetestauksen idea ? Oliko se vain pelkkä markkinakikka sada näkyvyyttä ja ilmaista mainostilaa FB:ssa kun tuotetestaajia haettiin ?
Tekemistäni testiraporteista jokainen voi päätellä tuotteitten laatua ja oma periaatteeni ja käsitykseni on testeistä ollut se, ettei sinne enää vanhoja juttuja pidä kopioida. Myöskään kielen väriä ei ole tarkoitus muuttaa.

Tämä blogi jota nyt luet, on jatkossa minun henkilökohtainen blogi omia juttujani varten. Toivottavasti tämä tuo lisää selkeyttä ja toivon myös vapaampaampaa ja epävirallisempaa tekstiä. Kuvat tulevat jatkossakin olemaan etusijalla. Toivon myös että tämä epäselvä tilanne muuttuu ja jo jonkin aikaa jatkunyt hiljaisuus vihdoin loppuu.

Hyvää kesää kaikille. Jos tämä nyt vihdoinkin heinäkuussa alkaisi.

Jäätä ja vettä

Tässä aikaisemmin luvattuja koskikuvia, kylläkin aivan eri muodossa kuin alunperin oli tarkoitus. Talven poikkeukselliset olosuhteet aiheuttivat sen, ettei alkuperäinen suunnitelma toteutunut. Mutta tässä nyt muutama kuva yllättäen toteutunesta kuvaustilanteesta.

Jälleen vanha viisaus että kamera pitäisi olla aina mukana sai hyvän todisteen. Olin liikkeellä aivan muissa touhuissa ja aivan sattumalta hyvinkin tutuissa maisemissa, melkeimpä omalla maalla. Pysähdyin hetkeksi katsomaan maailman menoa.

Tuttu puro mielihyvän ja harmin aiheuttaneena virtasi keväisissä voimissaan. Pakkasyön jäljiltä puron jyrkimmässä rinteen kohdassa vesipärskeet olivat jäätyneet tuhansiksi erilaisiksi jäämuodostelmiksi.

Onneksi kamerareppu oli nyt mukana. Kalusto esiin ja kiireesti kuvaamaan. Tunti siinä ainakin meni kontatessa. Kotona kuvien purku tietokoneelle. Paljon sekavia kuvia, mutta kuvia katsellessa alkoi hahmottua mitä pitäisi muuttaa kuvaustilanteessa.

Seuraavana päivänä uudestaan kuvaamaan, mutta nyt tietoisena mitä kuvilta halusi. Onneksi valaistus ja olosuhteet olivat lähes identtiset edellisen päivän kanssa.

Pian nämäkin jäät sulavat auringon ja lämpimien säitten takia. Nyt kuitenkin tämä hetki saatiin ikuistettua ja jatkossa nämä tutut maisemat osataan katsoa taas uusin silmin.

Kesällä sama puro tutkitaan entistä tarkemmin. Kenties silloinkin sieltä löytyy jotakin uutta. Syksy ja pakkaset ovat vielä uusi tilanne.

Onneksi vuodenajat ovat niin erilaiset. Värejä, valoja...joskus näitten ohi kulkee vaan niin sokeana.

Piakkoin luvassa kojukuvia teerensoitemelta. Metsojakin voisi käydä katsomassa. Niitten kuvaaminen on taas toinen juttu.

Talvikuvia

Talvi Kainuussa. Lunta, tuiskua ja pakkasta. Näin ainakin minun valikoiva muisti asian näkee. Viime vuodet ovat ainakin talventulon suhteen muuttuneet, sillä talventuloa on saatu odottaa joulukuun loppupuolelle. Lumetonta joulua ei sentään ole vielä koettu.

Mutta viimeistään tammikuussa talvi vihdoin näyttää kyntensä. Kuitenkin kuluva talvi on ollut meilläkin poikkeuksellinen. Pakkasia on toki ollut enimmillään n. -30 astetta, mutta lumimäärissä on ollut hyvin suurta paikallista vaihtelua.

Oulujärven ranta-alueet ovat olleet lähes lumettomia, kun taas Kainuun pohjoisosissa lunta on ollut reilusti yli puoli metriä. Aurinkoiset pakkaspäivät ovat olleet harvassa ja "postikorttimaisemista" on saanut nauttia harvoin.

Talvella valon väri muuttuu nopeasti.Lyhyen päivän upeat punertavat auringonnousut vaihtuvat hetkeksi keskipäivän sineen.

Pakkasta -24 astetta.

Lumi ja kuura saa metsän näyttämään läpipääsemättömältä tiheiköltä

Iltapäivällä auringonvalon väri muuttuu hiljalleen taas punertavaan.

Vuokatti, monelle matkailijalle tuttu.

Upeat maisemat avautuvat lähes joka suuntaa. Näissä maisemisa riittää lunta, tosin osa lumesta on keinotekoista tykkilunta.

Hetki ennen auringonlaskua.


Kun kirjoitan tätä niin ollaan jo maaliskuun puolella. Talvi on jatkunut lauhana ja näistä lumisista metsäkuvista on enää muisto vain jäljellä. Helmikuun lopulla ollut lämpöjakso puhdisti metsät kokonaan lumesta. Tuntuu kuin elettäisiin jo huhtikuuta, mutta mahdollisuuksia on vielä  moneen lumipyryynkin. Jossakin vaiheessa luonto tasaa sademääränsä, lämpötilansa... Mitä se tietää tulevalle keväälle, kesälle...aika näyttää.

Suomenajokoira

Tässä alkua juttusarjalle suomenajokoira. Aloitetaan nykyisten koirien pentuvaiheista ja kuvista. Jatkossa juttua metsästyksestä, ajokokeista, näyttelyistä...

Moi, olen Villipuron Jymy FI25113/11A. Kuvassa kasvattajani, Villipuron kennelin mestarikasvattaja, Yrjö Schroderus kesäkuun alussa 2011. Olen juuri lähdössä uuteen kotiin ja Ykä antaa tässä neuvoja kehätyöskentelyyn. Jos Sotkamo tunnetaan Jymystä, niin minun saavutukset urheilupuolella ovat siihen nähden vielä sangen vaatimattomia, vaikka näyttelyissä ja ajokokeissa olenkin käynyt.

Äidistäni, Villipuron Amanda, voisin mallia ottaa, sillä äiti on melkein Euroopan mestari. Yhdellä vaivaisella pisteellä hävittiin ja vieläpä ruotsalaiselle koiralle. Muotopuolella äiti on Suomen, Viron ja myös kansainvälinen muotovalio. Käyttöpuolella Suomen käyttövalio ja myös tähtivalio.

Moi, olen Puskajussin Jehu FI29178/13. Kuvassa kasvattajani Puskajussin kennelin Pauli Sornikoski. Täältäkin löytyy esimerkkejä tulevaisuuteen, enoni  Puskajussin Pahapoika on vuoden 2013 Ajokuningas. Myös äiti Puskajussin Mira on käynyt 5 kertaa kokeissa joista on neljä ykköstulosta. Kovia haasteita joihin pääseminen vaatii kovia suorituksia...aika näyttää.

Tässä osa Jymyn ja Puskajussin Miran toisesta pentueesta. Pentuja 14 ja ensimmäisenkin pentueen koko oli kunnioitettavat 11 pentua. Toinenkin pentue oli suuresta koostaan huolimatta hyvin tasainen kooltaan ja väritykseltään. Siksi oman urospennun löytyminen kahdeksan uroksen joukosta tuntui haastavalta tehtävältä.

Äkkiä katsoen niin samanlaisia, mutta eroja jo tässä vaiheessa on nähtävissä. Rakenteellisia eroja löytyy rungossa sekä pituudessa että vahvuudessa. Myös kallon leveydessä ja kuonon pituudessa on selviä eroja. Mutta väritys taitaa olla usein se helpoiten havaittava oleva ominaisuus joka miellyttää eniten silmää. Mikä vaikuttaa käyttöpuolella metsässä on taas toinen juttu. Monet muut kuin ulkoiset asiat pennun valinnassa ovat myös tärkeässä roolissa. Pennun rohkeus ja itsenäisyys liikkumiseen voivat olla jo selvästi havaittavissa. Usein siinä valintatilanteessa tunnin parin  aikana tilanne ei välttämättä ole kaikille pennuille tasapuolinen tai ei muuten kerro koko totuutta.

Nyt on valinta tehty. Jehu vaikutti pihalla heti rohkeimmalta ja nopeasti se lähti tutustumaan ympäristöön. Mikään asia ei näyttänyt sitä pelottavan, joten odotettavissa oli samanlaista työskentelyä myös metsässä. Ulkonäkö miellytti myös silmää, vaikka tuolle viimeiselle kriteerille olisi ollut monta muutakin hyvää vaihtoehtoa.

Kotona Vuokatissa odotti isä-Jymyn lisäksi vuoden ikäinen shetlanninlammaskoira Khimairan Cream Of The Crop FI28014/12, kutsumanimeltään  Eppu. Omakotitalon takapihalla 400 neliön aidatulla aluella sai välillä peuhata vapaasti Epun kanssa. Välillä oltiin sisällä ja taas ulkona. Yöt nukuttiin tarhassa omalla osastolla.

Epun lelut olivat uusia ja mielenkiintoisia. Vaikka leikit näyttivät välillä aika hurjilta, niin yhteen ne Epun kanssa sopivat aika hyvin. Kumpikin tiesi rajansa ja Eppu osasi jo väistää ja antaa periksi tarvittaessa.

Usein oltiin myös vapaa-ajan asunnolla Paltamossa ja siellä vanhan maatilan pihapiirissä riitti lääniä. Aivan vapaana Jehua ei silti uskallettu pitää, koska pihapiirissä tavattiin jo useampana kesänä käärmeitä. Tavattiimpa Eppu alkukesästä kerran haukkumassa käärmettä aivan ulkoportaitten vieressä. Onneksi matkaa kyyhyn oli turvallinen metri.

Täälläkin ajokoirilla on omat tarhat ja tietysti Jymykin oli mukana. Irti Jymy ei tietenkään voinut päästää, sillä metsävietti on niin voimakas ettei pihapiirissä malteta pysyä. Mutta kesä vierähtää nopeasti elokuulle, jonka loppupuolella koirien kouluttaminen on sallittua myös metsässä. 

Seuraavassa ajokoirajutussa tunnelmia ja kuvia syksyisestä metsästä. Kaikille ajokoirista kiinnostuneille löytyy lisää tietoa mm. Suomen Ajokoirajärjestön sivuilta.

Hyvää Joulua.

Kiitos kaikille blogin sivulla käyneille kuluneesta vuodesta.

Alkuvuodesta luvassa lumimaisemaa, koskikuvia, mahdollisesti myös juttua suomenajokoirista ja tietenkin Haixien talvitestaus jatkuu.

Lintukuvia.

Tässä vaihteeksi muutama lintukuva. Lintukuvaus on on ollut toistaiseksi aika satunnaista jo yksistään sopivan kaluston puuttumisen vuoksi. Optiikan pituus olisi hyvä olla vähintäänkin 300 mm ja valovoima luokkaa f2,8. Jatkossakin mennään tuolla 70-200 f4 zoomiilla, mutta toivottavasti muun kuvauksen ohessa saadaan jotain aikaan

Tilhiparvet vaeltavat syksyisin ja alkutalvesta lähinnä pihlajanmarjojen perässä. Nyt marjasadon ollessa huono koristearonian marjat maistuvat.

Talitiainen etsii ruokaa puitten kaarnan välistä. Lintulaudat ovat sen herkkupaikoja.

Myös närhi tulee mielellään pihapiiriin jopa lintulaudalle saakka. Silläkin on nälkä ja ruuaksi kelpaa melkein mikä vain.

Koppelo metsäautotiellä. Autosta kuvaaminen on suhteellisen helppoa ja usein se on jopa hullunrohkea...

...vain pieni pyrähdys metsään ja siinä se pälkäämättä seuraa tilannetta.

Keväällä teerensoitimen äänet kuuluvat kauas. Ne eivät  pelkää pitää soidintaan aivan talojen lähellä olevilla pelloilla.

Joutsenpari etsimässä ruokaa erämaalammen rannalla aikaisin keväällä. Myös sopivaa pesäpaikkaa katsellaan.

Koskikara kosken äärellä lämmittelee hetken auringossa. Pian se sukeltaa taas hyiseen veteen etsimään ruokaa kosken pohjasta.