Jälleen vanha viisaus että kamera pitäisi olla aina mukana sai hyvän todisteen. Olin liikkeellä aivan muissa touhuissa ja aivan sattumalta hyvinkin tutuissa maisemissa, melkeimpä omalla maalla. Pysähdyin hetkeksi katsomaan maailman menoa.
Tuttu puro mielihyvän ja harmin aiheuttaneena virtasi keväisissä voimissaan. Pakkasyön jäljiltä puron jyrkimmässä rinteen kohdassa vesipärskeet olivat jäätyneet tuhansiksi erilaisiksi jäämuodostelmiksi.
Onneksi kamerareppu oli nyt mukana. Kalusto esiin ja kiireesti kuvaamaan. Tunti siinä ainakin meni kontatessa. Kotona kuvien purku tietokoneelle. Paljon sekavia kuvia, mutta kuvia katsellessa alkoi hahmottua mitä pitäisi muuttaa kuvaustilanteessa.
Seuraavana päivänä uudestaan kuvaamaan, mutta nyt tietoisena mitä kuvilta halusi. Onneksi valaistus ja olosuhteet olivat lähes identtiset edellisen päivän kanssa.
Pian nämäkin jäät sulavat auringon ja lämpimien säitten takia. Nyt kuitenkin tämä hetki saatiin ikuistettua ja jatkossa nämä tutut maisemat osataan katsoa taas uusin silmin.
Kesällä sama puro tutkitaan entistä tarkemmin. Kenties silloinkin sieltä löytyy jotakin uutta. Syksy ja pakkaset ovat vielä uusi tilanne.
Onneksi vuodenajat ovat niin erilaiset. Värejä, valoja...joskus näitten ohi kulkee vaan niin sokeana.
Piakkoin luvassa kojukuvia teerensoitemelta. Metsojakin voisi käydä katsomassa. Niitten kuvaaminen on taas toinen juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti