Villipuro

Päivän kuvaus- ja testireissu kotimaisemissa Sotkamossa. Mielenkiintoisia kuvauskohteita löytyy yllättävän läheltä. Samalla testattiin käytännössä Haixin vedenpitävyyttä kahlaamalla Villipurossa. Kengät ovat osottautuneet parin päivän käytössä juuri sellaisiksi kuin ennakko-odotuksetkin olivat. Maastossa todella jämäkät ja tukevat nilkkaa hyvin. Miellyttävän ja lämpimän tuntoiset, koko keho nauttii näin hyvistä kengistä. Tämän hetken kolmista omista kengistä selvä ykköskenkä. Testaus jatkuu...

Sininen polku

Vaelluskohteena Sininen polku Kuhmossa. Kyseessä on jyrkkäpiirteisessä harjumaisemassa kulkeva vaellusreitti. Saavuin reitille pohjoisesta Vuosangan kylän kautta Särkkäjärven parkkipaikalle. Paikalla on takkatupa ja nuotiopaikka.

Särkkäjärvi.

 Tästä matka jatkuu pitkospuita pitkin harjulle.

Jyrkkä 30 metrin nousu saa vauhdista riippuen haukkomaan henkeä, eikä harjulle pääsy tuo siihen helpotusta, maisemat ovat tosi upeat.

 Polku on neulasten peittämä nauha harjun laella. Keloja on pystyssä tai kaatuneina maassa.

 Poikkean välillä rannassa.

Keskimmäinen Hirvilampi.

Ruska ei välttämättä näy harjulla hyvin. Sitä vastoin suon maaruska tai kosteikkojen lehtipuut hehkuvat loistavissa väreissä.

Jos jotain negatiivista haluaa hakea, niin reitin viereiset hakkuut tai metsänhoitotyöt näkyvät varsinkin Hirvilampien ympärillä ulottuen paikoin harjulla kulkevaan polkuun saakka. Vanha punaisella merkitty reitti on raiskattu täysin, puuta on sikin sokin polun päällä. Tosin tämä alue ei ole maisemallisesti mitenkään erikoinen, ei ainakaan enää. Muutamien  hehtaarien suojelulla näkymät myös varsinaiselle polulle olisivat säilyneet koskemattomina. Toisaalta kyseessä on vain vaellusreitti, ei  luonnospuisto, joten metsänhoidon ymmärtää helpommin. Mielestäni kokonaiskuvaa olisi kuitenkin pitänyt miettiä, sillä hakkuut jättävät ikävän särön muuten niin loistavalle kohteelle.

Särkkäjärven kierrosta alueen länsipäässä en ennättänyt kiertää lainkaan. Reittiä voi suositella. Maasto helppokulkuista ja autolla pääsee viereen. Tosin opasteet pohjoisen suunnalta ainakin puuttuvat, tai ne ovat niin haalistuneita, ettei niistä saa mitään selvää. Myös reitillä on haalistuneita karttoja ja opasteita joita ei ainakaan tämän kesän aikana ole uusittu. Jos päätät käydä täällä, niin varaa riittävästi aikaa. Pysähdy harjulla miettimään sen kulkijoita vuosisatojen saatossa. Kiire, se on täälläkin pahinta myrkkyä.

Lentua - sinisiä ajatuksia.

Tervetuloa mukaan kalastusreissulle Kuhmon suurimmalle vapaassa luonnontilassa olevalle järvelle Lentualle. Paikkana Kainuu ja Kuhmon kaupunki. Mukana kaksi vetouistelun ammattilaista Sami " Sinttivintturi " Tervo ja Mika " Mertsi " Meriläinen. Luvassa kuvia erämaajärveltä ja saaliskuvia luupäistä - isommista tai pienimmistä.

Matkaan startattiin aikaisin aamulla, pojat Sotkamosta ja minä vapaa-ajanasunnolta Paltamosta. Matkaa minulle kertyi 130 km ja pojille puolet vähemmän. Sää oli upea, aamulla paikoin sumuinen. Lentualla sitä vastoin aamu oli pilvinen joka kuitenkin aamun kuluessa selkeni auringonpaisteeksi. Vene laskettiin vesille Lentuankosken niskasta ja matka alkoi.

Lentua on järvenä varsin sokkeloinen ja lukuisten saarien muodostama, osittain luonnonpuisto, erämaajärvi. Kirjailija Veikko Huovisen Konsta Pylkkäsen siniset ajatukset ovat täältä lähtöisin ja järvellä käytyään tätä ei lainkaan ihmettele.

Järvi on karu erämaajärvi. Pieniä luotoja ja kivikkoisia rantoja on joka puolella. Luonnontilassa olevat mäntymetsät peittävät rannat. Jäkäläkankaat ja harjut metsäpeuran polkuineen tarjoavat patikoijille oivallisia reittejä.

Metsäpeuroja rantahietikolla.

Lukuisia tulipaikkoja sijaitsee aivan rantaviivan läheisyydessä.

Mietinnässä päivän taktiikka ja ottivaappujen värin löytyminen. Tässä ihaillaan Samin viimeisintä " visiota " ottiväristä. Kalastuksen ammattilaisilta eivät vieheet ainakaan lopu, veneessä oli matkassa noin 600 vaappua tai peltiä.

Vapoja on käytössä yleensä 10-12 kappaletta. Plaanareilla homma hoituu mallikkaasti.

Välillä pitää kiirettä jos useampaan vapaan tarttuu yhtä aikaa kala.

Värin valinta osui kohdalleen ja pian oli yli 4 kiloinen veneessä. Vuosien kalastuskokemuksella ottivieheet löytyvät nopeasti. Sormi suussa ei jäädä ihmettelemään kalan syömättömyyttä, vaan varsin nopeasti tarvittaessa vaihdetaan taktiikka tai viehetyyppiä.

Suurimmat tai muuten pahapäisimmät kalat nostetaan ylös haavilla, pienimmät nostopihdeillä.

Jokainen saaliskala punnitaan ja kirjataan saalispäiväkirjaan. Tietenkin viehe millä saalis on saatu kirjataan...näin tekevät ammattilaiset. Samilla kalastustunteja tälle kesälle 300 ja Mertsillä 700 !

Päivän aikana veneellä ajettiin kalapaikoille siirtymineen yli 60 km. Päivälle järvellä tuli mittaa 10 tuntia. Upea reissu, täällä aikaa menisi useampikin päivä...vaikkapa viikko. Maisemat ovat tosi hienot  ja kalaakin löytyy. Erämaajärven hiljaisuus, hakkaamattomat metsät, kalasääksen lento, teeriparvi saaren männyissä...unohtumattomia kokemuksia. Ai niin, päivän saaliit. Tämä ei sitten ole kalavale...76 kiloa kalaa. Kymppejä ei tällä reissulla saatu, suurin painoi " vain " 5,660 kg. Jos haluat katsoa lisää kalajuttuja, niin http://sinttivintturi.blogspot.fi/ Samin oma blogi löytyy tästä. Ehdottomasti käymisen arvoinen blogi !