Särkkäjärvi.
Jyrkkä 30 metrin nousu saa vauhdista riippuen haukkomaan henkeä, eikä harjulle pääsy tuo siihen helpotusta, maisemat ovat tosi upeat.
Poikkean välillä rannassa.
Keskimmäinen Hirvilampi.
Ruska ei välttämättä näy harjulla hyvin. Sitä vastoin suon maaruska tai kosteikkojen lehtipuut hehkuvat loistavissa väreissä.
Jos jotain negatiivista haluaa hakea, niin reitin viereiset hakkuut tai metsänhoitotyöt näkyvät varsinkin Hirvilampien ympärillä ulottuen paikoin harjulla kulkevaan polkuun saakka. Vanha punaisella merkitty reitti on raiskattu täysin, puuta on sikin sokin polun päällä. Tosin tämä alue ei ole maisemallisesti mitenkään erikoinen, ei ainakaan enää. Muutamien hehtaarien suojelulla näkymät myös varsinaiselle polulle olisivat säilyneet koskemattomina. Toisaalta kyseessä on vain vaellusreitti, ei luonnospuisto, joten metsänhoidon ymmärtää helpommin. Mielestäni kokonaiskuvaa olisi kuitenkin pitänyt miettiä, sillä hakkuut jättävät ikävän särön muuten niin loistavalle kohteelle.
Särkkäjärven kierrosta alueen länsipäässä en ennättänyt kiertää lainkaan. Reittiä voi suositella. Maasto helppokulkuista ja autolla pääsee viereen. Tosin opasteet pohjoisen suunnalta ainakin puuttuvat, tai ne ovat niin haalistuneita, ettei niistä saa mitään selvää. Myös reitillä on haalistuneita karttoja ja opasteita joita ei ainakaan tämän kesän aikana ole uusittu. Jos päätät käydä täällä, niin varaa riittävästi aikaa. Pysähdy harjulla miettimään sen kulkijoita vuosisatojen saatossa. Kiire, se on täälläkin pahinta myrkkyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti