Kaatuneita tai katkenneita puita, näitä on valtavasti.
Naavaisia puita. Tulee lapsuus mieleen kun pikkupoikana värkättiin näistä itselle tekopartoja .
Ilveskota, reitin harvoja tulipaikkoja. Tilanteen ymmärtää hyvin kun katsoo ympärillä olevaa tulenarkaa luontoa.
Välillä on lehtomaisia kosteikkoja, joitten kasvimaailman lajirikkautta voi vain kuvitella.
Vaaran päällä on myös suoalueita.
Leililampi.
Paikoin vanhemmat kaatuneet puut ovat paksun sammaleen peitossa.
Valtavasti yksityiskohtia ja kasvilajeja joista minulla ei ole valitettavasti mitään käsitystä. Tässä vanhan haavan kyljessä olevaa rihmastoa.
Tikan tai palokärjen aikoinaan hakkaama puu. Näitä näkyi luonnollisesti paljon, sekä vanhoja että uusia. Lintulajisto on myös runsas. Tikat, palokärjet, kuukkelit, metso. Näitä myös päivän aikana näkyi usein. Nisäkkäistä hirvi, liito-orava, ilves. Näitä ei kuitenkaan näkynyt.
Eri kääpälajeja ja lahottajasieniä, oikea paratiisi niille.
Koska alueella on kosteikkoja ja lampia, niin luonnollisesti myös puroja. Tässä Kilpipuro.
Myös suoalueita ja pitkospuita löytyy. Kilpisuon maisemaa.
Paljakka on erinomainen paikka nähdä kainuulaista koskematonta vaaraluontoa. Holstinvaaran korkeimmat kohdat ovat 370 metriä merenpinnasta. Päivä tämän alueen kiertämiseen ei riitä. Reitti vaatii myös kulkijalta kuntoa, sillä korkeuseroja on väkisinkin. Myös reitin polku kivineen ja puun juurineen asetta varsinkin jalkineille tiettyjä vaatimuksia.
Lähistöllä oleva Pirunkirkko on myös käymisen arvoinen paikka. Ennätin vain vilkaista sitä ja totesin sen kiertämiseen tarvittavan toisen päivän. Kenties myöhemmin palaamme siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti