Hyvää Joulua.

Kiitos kaikille blogin sivulla käyneille kuluneesta vuodesta.

Alkuvuodesta luvassa lumimaisemaa, koskikuvia, mahdollisesti myös juttua suomenajokoirista ja tietenkin Haixien talvitestaus jatkuu.

Lintukuvia.

Tässä vaihteeksi muutama lintukuva. Lintukuvaus on on ollut toistaiseksi aika satunnaista jo yksistään sopivan kaluston puuttumisen vuoksi. Optiikan pituus olisi hyvä olla vähintäänkin 300 mm ja valovoima luokkaa f2,8. Jatkossakin mennään tuolla 70-200 f4 zoomiilla, mutta toivottavasti muun kuvauksen ohessa saadaan jotain aikaan

Tilhiparvet vaeltavat syksyisin ja alkutalvesta lähinnä pihlajanmarjojen perässä. Nyt marjasadon ollessa huono koristearonian marjat maistuvat.

Talitiainen etsii ruokaa puitten kaarnan välistä. Lintulaudat ovat sen herkkupaikoja.

Myös närhi tulee mielellään pihapiiriin jopa lintulaudalle saakka. Silläkin on nälkä ja ruuaksi kelpaa melkein mikä vain.

Koppelo metsäautotiellä. Autosta kuvaaminen on suhteellisen helppoa ja usein se on jopa hullunrohkea...

...vain pieni pyrähdys metsään ja siinä se pälkäämättä seuraa tilannetta.

Keväällä teerensoitimen äänet kuuluvat kauas. Ne eivät  pelkää pitää soidintaan aivan talojen lähellä olevilla pelloilla.

Joutsenpari etsimässä ruokaa erämaalammen rannalla aikaisin keväällä. Myös sopivaa pesäpaikkaa katsellaan.

Koskikara kosken äärellä lämmittelee hetken auringossa. Pian se sukeltaa taas hyiseen veteen etsimään ruokaa kosken pohjasta.

Ensilumi

Odotettu, mutta usein se silti yllättää. Talvirenkaitten vaihdot, veneen pelastaminen jäistä, siinä pakollisia kuvioita jotka tahtovat aina jäädä viime tinkaan.

Usein se sulaa heti pois. Taas sataa uutta ja sitten sekin sulaa...moni aikoo vielä vesille.

Tämä vanha puuvene ei ole päässyt vesille enää vuosikymmeniin. Vanhuuttaan ja huonokuntoisuuttaan se on jäänyt rannalle. Hiljalleen neulaset ovat sen sisustaa peittäneet. Lopulta sisään on kasvanut sammalta ja jäkälää. Nyt ensimmäiset männyntaimet ovat veneen kyydissä. Vain keula katsoo ylväästi muistuttamassa vanhoista käsityöntaidoista. Naulat revenneessä laidassa kuin irvistävät uudelle ajalle.

Toiset ovat jo talviteloillaan odottamassa uutta tervantuoksuista kevättä.

Kotijoki virtaa hiljalleen ohi talojen. Kohta senkin on aika nukkua jääkuoren alle odottamaan uusia keväisiä tulvia.

Kaikkialla on tasaisen harmaata. Ei aivan. Lammen rannalla näkyy vielä pystypäistä ruskeaa heinää viimeisinä merkkeinä maaruskasta. Kohta senkin on aika taipua lumen alle.

Joen pinta on jo hieman riitteessä. Rantapenkan koivikko kantaa ensimmäistä kevyttä lumikuormaansa.

Rantapenkasta irti taipunut koivu sinnittelee vielä uppoamista vastaan. Keväällä koittavat sen kohtalonhetket kun jäitten ja vesimassojen voima irrottaa sen viimeisetkin siteet rantatöyräästä.

Satanut lumi yhdessä jääriitteen kanssa muodostaa uutta rosoista pintaa.

Saukon ja koskikaran maisemissa Lammaskoskella. Koskikara yllätti taas, se sulautuu niin loistavasti tummien kivien ja veden  sekaan. Tällä paikalla olen käynyt vuosikymmenien ajan. Vuodenajasta riippumatta täältä löytää aina jotain uutta...talvellakin.

Saarijärvi

Saarijärven luonnohoitometsä Puolangalla  kuvauskohteena . Aamulla Paltamosta lähdettäessä sää oli täysin pilvessä, mutta ennusteen mukaan sään piti iltapäivällä kirkastua auringonpaisteeksi. Tällä oletuksella siis matkaan. Puolangalla sää vaihteli suuresti. Pilvenraosta paistoi hetken kirkkaasti, mutta hetkessä oltiin taas täysin pilvessä.

 Harjujen välissä Saarijärvi oli paikoin peilityyni.

 Mäntyvaltaisessa metsässä ruska ei näy hyvin. Myös ajankohta parhaille ruskan väreille alkaa pikkuhiljaa kadota lehtien tippumisen myötä.

Saarijärven ympäri kiertävällä reitillä on useita tulipaikkoja. Tämä varmasti maisemallisesti yksi upeimmista. Tässä kelpaa paistaa makkaraa ja nauttia maisemista ja hiljaisuudesta.

Alueella on lukuisia pieniä lampia, tässä Särkilampi.

Kirkaslammet.

Kirkaslammen nuotiopaikka ja kota. Autolla pääsee aivan viereen.

Alue on pääosin vanhaa mäntymetsää jäkäläkankaineen ja lampineen. Paljon on suuria mäntyja ja keloja jotka ajan saatossa ovat saaneet pintaansa lisäväriä luultavammin kulkijoitten nuotioista. Saarijärven ympäri kiertävä polku on reilut 5 km pitkä, maastoltaan varsin helppokulkuista. Tämäkin on käymisen arvoinen paikka.

Paljakka

Päivävaelluksella Paljakan luonnonpuistossa Puolangalla. Niin lähellä, mutta minulle tätä ennen vielä käymätön paikka. Paljakan vaaraluonto on pääasiassa koskematonta kuusimetsää, jota tykkylumi on viime vuosina paikoin katkonut reippaalla kädellä. Jopa niin paljon, että paikoin on jouduttu puistossa kiertelevää reittiä liputtamaan uusiin paikkoihin ohi tiheimpien ryteikköjen. Myös moottorisahalla on jouduttu polkua raivaamaan auki kaatuneista puista.

 Kaatuneita tai katkenneita puita, näitä on valtavasti.

 Naavaisia puita. Tulee lapsuus mieleen kun pikkupoikana värkättiin näistä itselle tekopartoja .

Ilveskota, reitin harvoja tulipaikkoja. Tilanteen ymmärtää hyvin kun katsoo ympärillä olevaa tulenarkaa luontoa.

Välillä on lehtomaisia kosteikkoja, joitten kasvimaailman lajirikkautta voi vain kuvitella.

Vaaran päällä on myös suoalueita.

 Leililampi.

 Paikoin vanhemmat kaatuneet puut ovat paksun sammaleen peitossa.

Valtavasti yksityiskohtia ja kasvilajeja joista minulla ei ole valitettavasti mitään käsitystä. Tässä vanhan haavan kyljessä olevaa rihmastoa.

Tikan tai palokärjen aikoinaan hakkaama puu. Näitä näkyi luonnollisesti paljon, sekä vanhoja että uusia. Lintulajisto on myös runsas. Tikat, palokärjet, kuukkelit, metso. Näitä myös päivän aikana näkyi usein. Nisäkkäistä hirvi, liito-orava, ilves. Näitä ei kuitenkaan näkynyt.

Eri kääpälajeja ja lahottajasieniä, oikea paratiisi niille.

Koska alueella on kosteikkoja ja lampia, niin luonnollisesti myös puroja. Tässä Kilpipuro.

Myös suoalueita ja pitkospuita löytyy. Kilpisuon maisemaa.

Paljakka on erinomainen paikka nähdä kainuulaista koskematonta vaaraluontoa. Holstinvaaran korkeimmat kohdat ovat 370 metriä merenpinnasta. Päivä tämän alueen kiertämiseen ei riitä. Reitti vaatii myös kulkijalta kuntoa, sillä korkeuseroja on väkisinkin. Myös reitin polku kivineen ja puun juurineen asetta varsinkin jalkineille tiettyjä vaatimuksia.

Lähistöllä oleva Pirunkirkko on myös käymisen arvoinen paikka. Ennätin vain vilkaista sitä ja totesin sen kiertämiseen tarvittavan toisen päivän. Kenties myöhemmin palaamme siihen.

Villipuro

Päivän kuvaus- ja testireissu kotimaisemissa Sotkamossa. Mielenkiintoisia kuvauskohteita löytyy yllättävän läheltä. Samalla testattiin käytännössä Haixin vedenpitävyyttä kahlaamalla Villipurossa. Kengät ovat osottautuneet parin päivän käytössä juuri sellaisiksi kuin ennakko-odotuksetkin olivat. Maastossa todella jämäkät ja tukevat nilkkaa hyvin. Miellyttävän ja lämpimän tuntoiset, koko keho nauttii näin hyvistä kengistä. Tämän hetken kolmista omista kengistä selvä ykköskenkä. Testaus jatkuu...

Sininen polku

Vaelluskohteena Sininen polku Kuhmossa. Kyseessä on jyrkkäpiirteisessä harjumaisemassa kulkeva vaellusreitti. Saavuin reitille pohjoisesta Vuosangan kylän kautta Särkkäjärven parkkipaikalle. Paikalla on takkatupa ja nuotiopaikka.

Särkkäjärvi.

 Tästä matka jatkuu pitkospuita pitkin harjulle.

Jyrkkä 30 metrin nousu saa vauhdista riippuen haukkomaan henkeä, eikä harjulle pääsy tuo siihen helpotusta, maisemat ovat tosi upeat.

 Polku on neulasten peittämä nauha harjun laella. Keloja on pystyssä tai kaatuneina maassa.

 Poikkean välillä rannassa.

Keskimmäinen Hirvilampi.

Ruska ei välttämättä näy harjulla hyvin. Sitä vastoin suon maaruska tai kosteikkojen lehtipuut hehkuvat loistavissa väreissä.

Jos jotain negatiivista haluaa hakea, niin reitin viereiset hakkuut tai metsänhoitotyöt näkyvät varsinkin Hirvilampien ympärillä ulottuen paikoin harjulla kulkevaan polkuun saakka. Vanha punaisella merkitty reitti on raiskattu täysin, puuta on sikin sokin polun päällä. Tosin tämä alue ei ole maisemallisesti mitenkään erikoinen, ei ainakaan enää. Muutamien  hehtaarien suojelulla näkymät myös varsinaiselle polulle olisivat säilyneet koskemattomina. Toisaalta kyseessä on vain vaellusreitti, ei  luonnospuisto, joten metsänhoidon ymmärtää helpommin. Mielestäni kokonaiskuvaa olisi kuitenkin pitänyt miettiä, sillä hakkuut jättävät ikävän särön muuten niin loistavalle kohteelle.

Särkkäjärven kierrosta alueen länsipäässä en ennättänyt kiertää lainkaan. Reittiä voi suositella. Maasto helppokulkuista ja autolla pääsee viereen. Tosin opasteet pohjoisen suunnalta ainakin puuttuvat, tai ne ovat niin haalistuneita, ettei niistä saa mitään selvää. Myös reitillä on haalistuneita karttoja ja opasteita joita ei ainakaan tämän kesän aikana ole uusittu. Jos päätät käydä täällä, niin varaa riittävästi aikaa. Pysähdy harjulla miettimään sen kulkijoita vuosisatojen saatossa. Kiire, se on täälläkin pahinta myrkkyä.